Sienten myrkyt

Haitalliset aineet sienissä:

Sienissä on monia ihmiselle haitallisia aineita. Osa niistä on sienten tuottamia kuten sienimyrkyt. Osa on peräisin ympäristöstä kuten ympäristömyrkyt ja radioaktiiviset saasteet. Lisäksi sienet voivat aiheuttaa allergiaa ja yliherkkyysoireita.

Myrkkysienillä ei ole mitään yhteisiä ominaisuuksia, jotka helpottaisivat niiden tunnistamista. Ne voivat olla miedon makuisia, ja eläimet voivat syödä ihmiselle myrkyllisiä sieniä. Monilla ruokasienillä on myrkyllinen näköislaji.

 Myrkytysoireiden aiheuttaja on usein tuntematon sieni. Kuolemaan johtavat myrkytykset ovat Suomessa harvinaisia. Sienten myrkyllisyys vaihtelee tappavan myrkyllisestä lievästi myrkylliseen. Osa myrkyistä voidaan poistaa esikäsittelyllä, kuten ryöppäämällä.         

Sienimyrkyt:

Solumyrkyt

Solumyrkyt ovat soluja tuhoavia myrkkyjä. Ne vaikuttavat sisäelimiin, erityisesti maksaan ja munuaisiin, joiden toiminta on vilkasta. Niiden vaikutukset ovat peruuttamattomia.                Varhaisoireet (oksentelu, vatsakipu ja ripuli) ilmaantuvat 4–24 tunnin kuluttua sienen nauttimisesta. Jonkin ajan kuluttua oireet häviävät, mutta alkavat uudestaan muutaman vuorokauden kuluttua, koska munuaiset ja maksa ovat vaurioituneet. Solumyrkkyjä on kolme pääryhmää:

•  Syklopeptidejä (amatoksiineja ja fallotoksiineja) on erityisesti kavalakärpässienessä (Amanita phalloides) javalkokärpässienissä sekä pikku-ukonsienissä (Lepiota), nääpiköissä (Galerina) ja kuupikoissa (Conocybe). Syklopeptidit vaikuttavat maksan toimintaan.  Ne eivät tuhoudu kuumennettaessa tai kuivaamalla. Myrkytys vaatii sairaalahoitoa.

• Orellaania on erityisesti seitikeissä (Cortinarius). Se tuhoaa ensisijaisesti munuaiskudosta. Varhaisoireet ovat lievät. Latenssiaika munuaisvauriosta kertoviin oireisiin voi olla jopa pari viikkoa. Oireita ovat muun muassa väsymys, suun kuivuminen, jatkuva virtsaamistarve, alavatsasärky ja lihassärky. Lopulta virtsaneritys lakkaa kokonaan. Orellaniinimyrkytystä voidaan hoitaa keinomunuaishoidolla eli hemodialyysilla. Voidaan myös tehdä munuaisensiirto. 
• Gyromitriiniä  on korvasienissä (Gyromitra). Se on vesiliukoinen yhdiste, joka hajoaa keitettäessä ja haihtuu veden mukana sienten kuivaamisen yhteydessä. Korvasienten ryöppäyksen yhteydessä haihtuva vesihöyry voi hengitettynä aiheuttaa myrkytyksen. Tuore korvasieni on tappavan myrkyllinen. Gyromitriini vaikuttaa sekä maksaan ja munuaisiin. Lisäksi sen on todettu pitkäaikaiskäytössä lisäävän syöpäriskiä. Gyromitriinimyrkytyksen oireita ovat: väsymys, pahoinvointi, säryt, oksentelu, ripuli sekä keskushermosto-oireet, kuten rauhattomuus ja lihaskouristelu. Maksan alue tuntuu kovalta ja virtsaan erittyy verta. Myöhemmin virtsaneritys lakkaa. Ilman sairaalahoitoa potilas kuolee muutaman päivän sisällä. Hoitoina käytetään vatsahuuhtelua, dialyysia ja B-6 vitamiiniruiskeita.
   
   Hermomyrkyt 
  Hermomyrkyt eli psykotrooppiset myrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja mielentilaan. Oireet (hikoilu, sekavuus, harha-aistimukset ja alentunut verenpaine) alkavat 1–4 tunnin kuluttua sienen nauttimisesta. Hermomyrkkyjä sisältäviä sieniä on käytetty monissa kulttuureissa hallusinaatioiden aiheuttamiseen ja uskonnollisissa rituaaleissa. Väli-Amerikassa käytettiin madonlakkeja (Psilocybe). Siperiassa ja Suomessakin šamaanit käyttivät punakärpässientä (Amanita muscaria) helpottamaan loveen lankeamista. Myrkytykset ovat yleensä tahallisesti aiheutettuja, kun sieniä on käytetty huumeena. 
   
  • Muskariini on ensimmäinen sienistä eristetty myrkky. Muskariinia on malikoissa ja risakkaissa (Inocybe spp.). Lisäksi sitä on punakärpässienessä, jonka mukaan se on nimettykin. Muskariini vaikuttaa parasympaattiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon. Oireet alkavat muutaman minuutin kuluttua sienen nauttimisesta. Ensioireita on eritystoiminnan lisääntyminen: kyynelehtiminen, hikoilu, syljeneritys. Vakaviin myrkytyksiin liittyviä oireita ovat oksentelu, ripuli, näköhäiriöt, alhainen verenpaine ja keuhkoastma. Ensiapuna suositellaan oksennuttamista ja veden juomista. Sairaalassa tehdään vatsahuuhtelu.

  • Muskimoli,muskatsoli ja iboteenihappo ovat muskariinille läheisiä yhdisteitä. Niitä on myrkyllisissä kärpässienissä.

  • Psilosiinia ja psilobsypiinia on madonlakeissa, ja ne aiheuttavat psilosiinioireyhtymän, joka ilmenee sydämen tykytyksenä, päänsärkynä, oksenteluna ja harha-aistimuksina. Oireet alkavat nopeasti sienen nauttimisen jälkeen. Myrkytys on tiettävästi aina seurausta madonlakkien huumekäytöstä. Madonlakkeja on käytetty Väli-Amerikan intiaanikulttuureissa uskonnollisissa rituaaleissa. Psilocybe-sienten kerääminen, käyttö ja myynti ovat huumausainelain ja huumausaineasetuksen mukaan rikos Suomessa.   

  Muut myrkyt
  • Ruoansulatuskanavaa ärsyttävät myrkyt aiheuttavat vatsanväänteitä ja pahoinvointia. Oireet alkavat noin tunnin kuluttua sienen nauttimisesta ja myrkytystila menee yleensä ohi itsestään. Oksentaminen nopeuttaa toipumista. Jos oireet tai oksentelu on rajua, tarvitaan nesteytystä sairaalassa. Toipuminen on yleensä täydellistä. Ruoansulatuskanavan oireilua aiheuttavia sieniä on paljon, eikä niitä kaikkia vielä tunneta. Monet ruokasienilajit, kuten rouskut (Lactarius), haperot (Russula) ja mesisienet sekä siitake, aiheuttavat oireita vain raakoina tai huonosti kypsennettyinä.
  •  Antabuksen tavoin vaikuttava harmaamustesieni (Coprinus antamentarius) sisältää kopriini-nimistä yhdistettä, joka yhdessä alkoholin kanssa aiheuttaa myrkytystilan. Oireet alkavat nopeasti. Niitä ovat metallin maku suussa, kasvojen punoitus, rintakipu, oksentelu ja ripuli. Myrkytys voi syntyä, vaikka alkoholin ja sienten nauttimisen välillä olisi useampi päivä.

  • Hemolyyttiset myrkyt aiheuttavat punasolujen hajoamista ja anemiaa. Rusokärpässienen (Amanita rubescens) sisältämä hemolyyttinen myrkky hajoaa kuumennettaessa.

  • Mustarouskun (Lactarius necator) on todettu sisältävän mutageenistä eli mutaatioita aiheuttavaa nekatoriinia. Myös joidenkin muiden sienten epäillään olevan mutageenisia, mutta tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. 

   

  Ympäristömyrkyt ja radioaktiiviset aineet

  Ympäristömyrkyt rikastuvat sienirihmastoihin ja itiöemiin. Tehokkaimpia ympäristömyrkkyjen rikastajia ovat nurmikolla ja lehtikarikkeessa kasvavat sienet, joiden rihmastot kasvavat maaperän saastuneessa pintakerroksessa; mykorritsasienet ja puuta lahottavat sienet eivät sisällä yhtä paljon ympäristömyrkkyjä. Myös radioaktiiviset aineet, kuten cesium kertyvät sieniin. Radioaktiivisten aineiden pitoisuus sienissä vaihtelee sienilajin ja kasvupaikan mukaan. Ruokasienistä mustavahakkaissaHygrophorus camarophyllus), orakkaissa, kehnäsienissä, kangastateissa (Suillus variegatus), rouskuissa, mustatorvisienissä (Craterellus cornucopioides) ja suppilovahveroissa (Cantharellus tubaeformis) radioaktiivisten aineiden pitoisuus voi ylittää EU:n raja-arvon. Korvasienet, lampaankääpä (Albatrellus ovinus) sekä kanto- ja mesisienet sisältävät vähiten radioaktiivisia aineita. Radioisotooppeja sisältäviä sieniä voi satunnaisesti käyttää ravinnoksi, sillä liottaminen ja ryöppääminen poistavat suuren osan radioaktiivisuudesta.